Ensimmäiset päivät Banburyssa..

Matka Banburyyn ei ollut helpoimmasta päästä. Saavuimme sunnuntaina 30.3 Gatwickin lentokentälle kuuden maissa iltapäivällä, josta lähdimme suunnistamaan kohti Banburya. Menimme junalla Victorian asemalle, siitä kahdella metrolla Meryleboneen ja sieltä junalla kohti Banburya. Matkamme kesti hieman yli kolme tuntia. Olimme jonkin verran yllättyneitä matkojen hinnoista. Matka Gatwickista Banburyyn maksoi yhdeltä yhteensä 55 puntaa (~ 67 eur).

Olimme perillä asunnolla paikallista aikaa klo 22 illalla. Meidät toivotettiin heti tervetulleiksi. Matka oli väsyttävä ja menimme pian nukkumaan päästyämme perille. Vuokraemäntä tarjosi meille pakastepizzaa iltapalaksi, joka oli hyvin ystävällistä, koska meillä ei ollut mitään syötävää tänne tullessa. Huomasimme, että talossa liikkumisellamme oli rajansa. Emme muuan muassa saa käyttää olohuonetta tai niin oletamme, sillä sitä meille ei edes esitelty.


Täällä on hyvin maaseutumaiset näkymät ja hiljaista. Kaupungin vilinään tottuneesta tuntuu kuin olisi lomalla. Talot ovat vanhoja ja vesi erinmakuista kuin Suomessa. Sitä pystyy juomaan kuitenkin hyvin ja käyttämään ruoanlaitossa.

Tältä maisema näyttää täällä

Jokapäivä saamme kuntoilua, kun kävelemme pitkää jyrkkää mäkeä pitkin noin 50 metriä, joka on heti asunnolta lähdettäessä. Lisäksi asunnolla on kahdet jyrkät portaat, joita pitkin kuljemme monta kertaa päivässä, kun huoneemme ovat ylimmässä kerroksessa.

Ensimmäisenä päivänä meillä ei ollut töitä, mutta kävimme tutustumassa työpaikkoihimme. Susannan suomalainen työpaikkaohjaaja on auttanut meitä monessa asiassa, esimerkiksi kun hommasimme prepaid-liittymät hän neuvoi, mitkä kannattaisi ottaa. Hänestä on ollut suuri apu ja mielellään auttaa meitä tämän kahden kuukauden aikana.

Ensimmäiset työpäivät olivat englanninkielen takia rankkoja. Susanna on tehnyt töissä kampanjanvaihtoa eli ollut lähinnä hyllyjen välissä vaihtamassa tuotteiden paikkoja, mutta myös kassalla. Hän on kielimuurista huolimatta yrittänyt parhaansa palvella asiakkaita. Kassalla on ollut mukavia ihmisiä, jotka ovat hyvin ymmärtäneet, että ei osaa sanoa ihan kaikkea englanniksi. He ovat avustaneet Susannaa kassatyöskentelyssä. Ekojen päivien aikana Susanna on oppinut paremmin ymmärtämään brittienglantia sekä puntien ja pencien erot. Ekalla viikolla tuli jo tunne siitä, että Suomeen palatessa osaa toimia asiakaspalvelutilanteissa englanniksi.

Emmi on ollut töissä toimistossa tämän viikon. Työkaverit ovat ottaneet hänet hyvin mukaan kaikkeen ja saaneet hänet tuntemaan olonsa tervetulleeksi. Ensimmäisenä työpäivänä pöydällä oli lappu, jossa luki suomeksi "hyvää huomenta Emmi". Aivan mahtavaa! Banburyn historiaa on kuullut paljon ja jos ei tästä muuta opi, niin sen mitä täällä on ennen tapahtunut. Kokouksiinkin Emmi on otettu mukaan ja kaikki ovat olleet innoissaan suomalaisesta harjoittelijasta. Kehujakin on tullut englannintaidosta.

Tältä Castle Quay ostoskeskus näyttää ulkoapäin

Molemmat tytöt ovat kyllä huomanneet, että täällä on alhaiset odotukset ulkomaalaisten kielitaidosta. Jotkut eivät lähesty sen takia, koska he olettavat, ettei toinen osaa puhua englantia.

Perjantaina kävimme katsomassa ensimmäisen kerran paikallista pubikulttuuria. Olimme Also Known As -nimisessä pubissa kuuntelemassa livemusiikkia, jonka jälkeen väsyneinä ensimmäisestä viikosta palasimme asunnolle ja nukuimme pitkään. Ensimmäinen viikonloppu meni vain rentoutuessa ja palautuessa kuluneesta viikosta. :)